Lähdimme katsastamaan tyttären kanssa mummoa ja pikku-enoa 300 kilometrin päähän ja minun oli aivan pakko saada väsätä kakku. Silläkin uhalla, että pitkä automatka tekisi tepposet kakulle. No niinhän se tekikin!  Perillä kakku oli läsähtänyt kasaan, mutta hyvää se silti oli!

Tältä kakku näytti juuri ennen lähtöä:

Kakkusta muutenkin tuli ulkonäkönsä puolesta aivan jotain muuta mitä piti. Olin suunnitellut tekeväni kaakaolla värjätystä sokerikuorutuksesta kakun päälle ikäänkuin lahjapaketin narut. Mutta sydämet päätyivät kakun pintaan siitä syystä, että valkoinen sokerikuorute repeili rumasti. Sydämet siis toimittavat paikkojen virkaa.

Jokatapauksessa kakkupohjana on neljän munan sienikakkupohja, välissä valko-ja tummasuklaatäyte ja kostutus vanilijamaidolla.